Pakko jakaa tämä täälläkin, vaikka jo kertaalleen omalla Facebook-seinälläni tälle naureskeliknkin. OutsaPop on vain onnistunut tiivistämään kaiken olennaisen tähän kuvaan. Kuvaa kyllä osuvasti munkin tekemisiä... :D

Kävin juuri kuuntelemassa infon kuvataiteen lukiodiplomista ja istuskelen nyt hyppytunnilla. Olisi niiiiiin paljon ideoita ja ajatuksia diplomin teokseen liittyen, mutta en saa vielä aloittaa työskentelyä. Höh! Saan korkeintaan valita valmiista tehtävistä aiheen ja tehdä siihen liittyen pieniä muistiinpanoja ja luonnoksia. Mietin muuten, pitäisikö koota diplomikurssin ajan ajatuksia ja työskentelypäiväkirjaa erilliseen blogiin, joka olisi ehkä salasanasuojattu kurssin ajan, mutta tulisi suorituksen jälkeen julkiseksi ja kaikkien luettavaksi. Olisiko teistä mielenkiintoista lukea jälkikäteen blogista, miten työskentely eteni? :)

PS. Ilmeisesti kukaan ei uskaltanut arvata, mihin eilinen kakkupostaus liittyi. :D Kyseessä oli minulle tehty synttärikakku, jonka päälle kuorrutetun määrätyn integraalin ratkaistuaan sai vastaukseksi 18. Täytin siis juuri 18 vuotta ja kaverini halusivat yllättää minut - ja hyvin he siinä onnistuivatkin! Olisittepa nähneet ilmeeni, kun kakku tuotiin nenäni eteen koulun ruokalassa ruokavälitunnin lopulla... Ihan uskomatonta, miten paljon vaivaa he olivat kakun eteen nähneet. Vau, kiitos vielä kerran! :D

Kaverit olivat järjestäneet minulle hauskan yllärin. Arvaako tai tietääkö joku mistä tässä on kyse? ;)

(Vaaleanpunaiset numerot ovat 1 ja 3, mikäli ne eivät kuvasta näy tarpeeksi selkeästi.)

Juuri kuukausi sitten pääsin sanomaan neulovani niin monta sukkaparia kuussa, että sukat kannattaa postata kerralla kuun lopussa. Just joo. Tämä kuu oli huono sukkakuu: neuloin vain kaksi paria, joista toisen viimeistelin mahdollisimman nopeasti, kun huomasin kuun olevan lopuillaan. :D

Huhtikuussa valmistui siis vain kaksi sukkaparia, yksi miehen jalan kokoinen kaverille ja toinen naisen jalkaan sopiva jämälangoista. (rav)

Hyvää Vappua kaikille! :)

Viikonloppuisin ompeleminen on ihanaa. Itselle ompelin kaavattoman pitsitopin Eurokankaan pitsineuloksesta...

... ja äidille peuramekon Ikean puuvillakankaasta.

Näitähän valmistuu kohta kuin liukuhihnalta. Tämä oli vissiin neljäs tätä mallia?

Kangas oli söpöä. mutta kuvioidensa takia hieman haastava tämän malliseen mekkoon. Kappaleita leikatessa sai kyllä huolella miettiä, miten kuvio saataisiin jatkumaan fiksusti. Etukappale jäi lopulta vähän yksinkertaisemmaksi kuin mekon selkäosa, mutta toimiihan se näinkin. :) Takaa löytyy sitten päärynäpuuta, oravaa ja kaikkea muuta.

Kuten parissa aiemmassakin mekossa, halusin tässäkin mekossa laittaa jonkin pienen yksityiskohdan olkapäälle. Tällä kertaa olkapäällä kurkkii peura. :)

Vaihdoin muuten taas blogin ulkoasua. Alkoi edellinen vain hetken aikaa käytössä ollut tympimään tumman värimaailman vuoksi. Ei tämäkään ole ihan sitä, mitä haluaisin, mutta ainakin tämä on paljon kevyempi ja kivempi katseltava pienemmältä näytöltä. Omalla vajaan 12 tuuman näytöllä vanha otsikkokuva peitti noin puolet näytöstä, mikä ei tehnyt blogin selaamisesta erityisen mukavaa. Kokeillaan nyt, miten tämä uusi kuvaton versio toimisi. :)

Fiilistelin vähän viime tanssinäytöksen kuvia ja muistin alkuvuoden in action -blogikirjoitukseni itsetehdyistä vaatteista. Joten, tässäpä olisi siis päivänasua (yhtä niistä) viime vuoden lopulta!

Kuvat ovat tanssiryhmämme syksyllä pidetystä illanvietosta, jossa esitimme sekä uusia että vanhoja tansseja, joita olimme syksyn ajan harjoitelleet. Itse tehdyt kolikkorintsikat pääsivät tuolloin esiintymisasuun toista kertaa. Aiemmin tanssin suunnilleen samassa asussa isommassa kevätnäytöksessä.

Vuosia sitten käytössä ollut paljettivyö muuntui ketjuilla, kolikoilla ja kulkusilla itämaisen tanssin näytöksissä käytettäväksi kolikkovyöksi.

Olipa näpertämistä! Kaikki kolikot on kiinnitetty ketjuun erillisillä metallirenkailla ja metallirenkaat on tietenkin taas kerätty vanhoista koruista. Pihtien kanssa sai siis vääntää oikein urakalla.